Kanin hankintaEnnen ensimmäisen kanin hankintaa on hyvä miettiä tarkkaan millaisia toiveita kanin suhteen on ja lähteä kaikessa rauhassa etsimään juuri täydellistä yksilöä. Rotujen välillä on suuriakin eroja luonteessa. Ranskanlupat ovat yleensä rauhallisia, kun taas vaikkapa kääpiöjänis on luonteeltaan temperamenttisempi. Jos kanin kanssa halutaan harrastaa näyttelyitä tai esteitä, asettaa tämäkin joitain rajoituksia rotuvalintaan. Belgianjätistä ei tule estetykkiä, eikä risteytyskani sovellu ulkomuotonäyttelyihin.
Kani kannattaa ensisijaisesti ottaa suoraan kasvattajalta ja valita vielä sellainen kasvattaja joka on kiinnostunut kasvattinsa elämästä myös sen muutettua uuteen kotiin. Etenkin ensimmäisen kanin kohdalla on mukavaa kun voi ongelmatilanteissa kääntyä kasvattajan puoleen. Vastuullinen kasvattaja myös suunnittelee poikueet huolella ja panostaa niiden terveyteen. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista yksittäisen lemmikkipoikueen teettäjistä. Eläinkaupastakin kanin voi harkintaa käyttäen ostaa. Joihinkin kauppoihin kanit tulevat tukuista, eikä tälläistä toimintaa ole syytä tukea. Osa kaupoista myy kuitenkin kasvattajilta tulleita paperillisia kaneja, eikä tälläisen hankinnalle varsinaista estettä ole. Kanien hinnat kaupoissa ovat monesti varsin korkeat, joten kannattaa miettiä ostaako kalliin risteytyksen kaupasta, jos halvemmalla saa paperillisen kanin suoraan kasvattajalta. Kolmas mahdollisuus on tarjota koti aikuiselle kodinvaihtajalle tai rescuekanille, joita on tarjolla sekä yksityisillä ihmisillä että eläinsuojeluyhdistyksillä. |
Yksi vai useampi?
Kani on yhdyskuntaeläin, eli parasta olisi mikäli niitä olisi vähintään kaksi. Vaikka kanit eivät tulisikaan samassa tilassa toimeen keskenään, on niistä silti seuraa toisilleen kun näkö- ja hajuyhteys on tarjolla. Yksinäänkin kania voi kuitenkin pitää ja jotkin kanit voivatkin luonteensa puolesta soveltua parhaiten talouden ainoaksi kaniksi.
Jos kaneja halutaan vain yksi, on uros yleensä paras valinta. Niillä luonne on monesti naaraita seurallisempi ja ne kiintyvät paremmin ihmiseen. Mikäli myöhemmin halutaan hankkia toinen kani, on uros helppo leikkauttaa ja ottaa sille naaras kaveriksi. Kun kaneja otetaan heti alkuun kaksi, on vaihtoehtoina ottaa joko kaksi naarasta tai naaras ja leikattu uros. Välillä törmää väitteeseen, että naaraiden tulisi olla peräisin samasta poikueesta tullakseen toimeen keskenään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä kani tiedä onko kaveri sille sukua vai ei. Mikään ei siis estä yhdistämästä kahta täysin erisukuista naarasta kaveruksiksi. Uroksen ja naaraan sanotaan olevan toimeentulemisen kannalta kaikkein varmin valinta, mutta itsellä on kyllä tullut aina myös naarasparit ja isommatkin porukat ongelmitta toimeen keskenään. Tärkeintä toimeentulemisen kannalta on että kaneilta löytyy kunnolla tilaa. Pienessä häkissä pari kuin pari saa helposti nahinaa aikaiseksi, kun taas isossa tilassa sopu säilyy paremmin. Kahden uroksen yhteiselo ei yleensä toimi, eikä uroksia pidä koskaan hankkia sillä ajatuksella että niitä voisi pysyvästi yhdessä pitää. Veljesparit tulevat usein nuorina toimeen keskenään, kuten myös parit joissa toinen on aikuinen ja toinen poikanen/nuori. Jossakin kohtaa on kuitenkin normaalisti tappeluita luvassa, joiden yhteydessä urokset voivat tehdä pahaa jälkeä toisilleen. Poikkeuksena kaksi nuorena leikattua urosta saattaa tulla toimeen keskenään aikuisinakin ja etenkin isommissa kaniporukoissa voi naaraiden seurana mennä useampi leikattu uros. Naarasta ja leikkaamatonta urosta ei myöskään tule koskaan pitää yhdessä, ellei kyseessä ole astutustilanne. Kanit eivät ymmärrä rajoittaa lisääntymistään ja uros astuu naaraan heti poikueen synnyttyä uudelleen, mikäli siihen on tilaisuus. Jatkuva poikasten saanti taas on naaraalle kuluttavaa ja stressaavaa. |